Vaellus Halmeniemessä 7.12.2001

Vihdoinkin perjantai, jota olin odottanut jo kuukauden. Olin aivan innoissani kun pääsen taas issikan selkään ja Halmeniemeen. Viime käynnistä olikin jo 1½-vuotta. Heräsin aamulla kuuden aikoihin ja pakkasin tavarat reppuun. Pääsin äitin kyydissä seinäjoelle. Tiina odotti mua uimahallilla ja siitä me sitten lähdettiin vähän ennen seitsemää ajelemaan kohti Halmeniemeä. Matka meni odotettua nopeammin ja karttaakin osattiin lukea niin että ei eksytty. Oltiin perillä vähän kymmenen jälkeen. Maisema oli tuttu mulle mutta ennen en ollut talvella käynyt Halmeniemessä. Autosta ulos päästyäni kävelin heti pihattoon katsomaan hevosia. "Voi taivas miten suloisia", oli ensi kommenttini. Näin taas pitkästä aikaa issikoita ja vielä suloisessa talvikarvassa :) Tiina oli ekaa kertaa issikoihin tutustumassa ja ihastui kyllä heti täysin. Ihasteltiin hetken aidan vieressä ja mentiin sitten hakemaan tavarat ja vietiin ne varustehuoneeseen. Pian Esa tulikin jo ja saatiin itse toivoa hevosia. Mä toivoin tietysti Alfuria ja Tiina toivoi Muskuria. Saatiin haluamamme hevoset ja Esa päätti ottaa Faxin. Kannettiin satulat, suitset ja harjasangot puomille. Sitten heppoja hakemaan.

Alfur mussutteli heiniä pihatossa. Menin sen luo ja se haisteli mun käsiä ja kääntyi pois. Onneksi se ei lähtenyt kuitenkaan karkuun vaan antoi kiinni samantien. Kun kaikki oli saaneet heppansa kiinni talutettiin ne puomille. Rapsuttelin Alfuria ja aloin harjata sitä. Alfur tutki uteliaana kaikkea mikä näytti vähääkään kiinnostavalta. Harjasin Alfurin ja se olikin outoa verrattuna kesällä harjaamiseen kun karvaa oli miljoona kertaa enemmän :) Jalatkin oli melkein puolta paksumman näköiset. Harjailin Alfurin huolella ja alkoi tuprutella vähän lunta. Ilma oli aika kiva kun pakkasta oli vain muutama aste, mutta aika pimeä päivä oli ja siksi kuvat eivät oikein onnistuneet. :( Putsasin vielä Alfurin kaviot ja sitten vain varustamaan. Otin Alfurista muutaman kuvan. Kun kaikki hevoset oli valmiita, Esa näytti Tiinalle miten issikat "toimii" ja sitten noustiin ratsaille. Mä menin Alfurin kanssa Faxin perään ja Tiina tuli sitten Muskurin kanssa vipana. Alfur kulki pirteästi. Me ratsasteltiin tuttua reittiä kesältä osaksi. Laukoissa Alfur pukitteli ihanasti kuten sillä on tapana :) Matka tuntui pitkältä ja kun vihdoin oltiin nuotiopaikalla me oltiin jo aika jäässä. Tai siis varpaat ja sormet oli. Sidottiin hevoset puihin ja metsässä oli pieni mökki jossa syötiin sitten eväitä. Esa laittoi tulen hellaan ja paistettiin makkaroita ja juotiin ihanan kuumaa teetä. Noin parinkymmenen minuutin tauon jälkeen pakattiin evästavarat satulalaukkuun ja kirjoitettiin nimet vieraskirjaan.

Matka jatkui tallia kohti. Me vaihdettiin Tiinan kanssa hevosia niin että mä menin loppumatkan sitten Muskurilla ja Tiina Alfurilla. Talutettiin hevosia vähän matkaa mökiltä että päästiin hyvään paikkaan missä nousta takaisin selkään. Sitten jatkettiin matkaa reippaasti. Metsässä oli aika paljon lunta ja Muskur tölttäsi ihanasti nostaen jalkojaan oikein kunnolla. Matka meni huomattavasti nopeammin kuin menomatka ja vauhtikin oli kyllä reippaampaa kuin tullessa. Muskurilla on tosi ihana laukka. Paluumatkalla mun ei edes ollu kovin kylmä. Tultiin takaisin tallille ja laskeuduttiin selästä. Sovittiin sitten Tiinan kanssa että mä otan Alfurilta varusteet ja Tiina Muskurilta, koska Muskurista oli tullu Tiinan lemppari. Eikä mulla tietenkään ollu mitään sitä vastaan että sain ottaa Alfurin. :) Otettiin varusteet pois ja vietiin varusteet paikoilleen. Hevoset oli sen verran hikisiä että ne jätettiin pihattoon sisälle kuivamaan. Otettiin Tiinan kanssa kuvia hevosista ja Esa tuli heittämään heiniä hevosille. Sitten maksettiin ja mä kävin vielä heittelemässä porkkanoita hevosille ja otin muutamia kuvia. Esa lähti kauppaan ja mekin vaihdettiin vaatteet ja käytiin moikkaamassa vielä hevosia ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja tiet oli aika liukkaat. Mutta kotiin päästiin turvallisesti. Ja onnellisina :) Tiina ihastui issikoihin täysin.. mikä ei ollut mikään yllätys! Kuka nyt ei issikoista voisi tykätä! :)