Rodun ominaispiirteet

Ári ja Heimir asustavat Jaakkolan islanninhevostallilla, ne viihtyvät hyvin yhdessä koska ovat kotoisin samalta tilalta Islannista, Issikka on vahvasti laumaeläin.

Koostaan päätellen issikan voisi luokitella poniksi, mutta sillä on täysin hevosen voimat. Mikä johtuu taas siitä että sen rakenne on kuin hevosen ja luusto on erittäin vahva. Keskimäärin issikan säkäkorkeus vaihtelee 125-145cm välillä. Issikka kantaa helposti aikuista ratsastajaakin pitkiä matkoja vaikeissa olosuhteissa.

Issikoilla on erittäin massiivinen runko ja voimakkaat jalat, kaula on lyhyt ja paksu sekä melko suuri pää. Häntä ja harja ovat erittäin runsaat ja tuuheat. Issikka tunnetaan parhaiten kahdesta ylimääräisestä askellajista, töltistä ja passista. Issikoilla on kaikki värit sallittuja. Nimi viittaakin usein juuri hevosen väriin.

esim.Ráuður-rautias

siro, nätti issikkatamma Fjödur frá Akrakoti Torpin tallilta

Luonteeltaan islanninhevoset ovat kilttejä ja sopivat kaikenikäisille. Ne yrittävät aina parhaansa. Islanninhevoset ovat erittäin vahvasti laumaeläimiä. Eli yleensä islanninhevosella olisi hyvä olla seurana toinenkin hevonen. Niistä tulee yksinäisinä helposti masentuneita ja alakuloisia. Paras seuralainen islanninhevoselle on toinen issikka.

Islanninhevosilla on tuuhea ja paksu harja ja häntä.. kuvassa r.Mimír frá Arbakka

Islanninhevoset ovat pitkäikäisiä. Ne elävät keskimäärin 25-30-vuotiaiksi. Vanhin issikka on ollut yli 40-vuotias. Islanninhevosten koulutus aloitetaan vasta noin 4-5 vuoden iässä, johon asti ne saavat rauhassa kasvaa laumassa ja oppia hevosten tapoja. Vasta 7-8-vuotiaana issikka on täysin kehittynyt ja rakenteellisesti valmis.

Talveksi issikka kasvattaa pitkän talvikarvan, ja se pärjää sen vuoksi hyvin myös pakkasella. Yleensä islanninhevoset viihtyvätkin paremmin pihalla pakkasessa kuin lämpimässä tallissa. Suoja on kuitenkin oltava, jonne hevoset voivat halutessaan mennä suojaan tuulelta ja sateelta.