Issikoilla ratsastus ja varusteet

Islanninhevosia ratsastetaan pääasiassa painoavuilla ja istunnalla. Siksi, hevosen tulisi reagoida pienimpäänkin istunnanmuutokseen. Issikkasatula muistuttaa koulusatulaa, mutta on päältä litteämpi ja paremmin pehmustettu. Monissa islanninhevossatulassa on erittäin miellyttävä "istua" pitempiäkin matkoja. Issikalla ratsastettaessa jalustimet ovat hieman pidemmät, jotta olisi helpompi istua rentona. Issikoita tulee ratsastaa vaihtelevasti, jotta niille kertyy lihaksia ja voimaa. Suitset ovat kaksiosaiset, niskahihna ja turparemmi erikseen. Harjaa ja häntää ei yleensä leikata. Harjausta islanninhevoset kaipaavat siinä missä muutkin hevoset ja varsinkin talvikarvan lähtiessä saattaa olla keväällä kovastikin töitä! Keskitalven aikaan turhaa harjailua kannattaa välttää ettei ylimääräinen lämmittävä talikerros kulu pois. Islanninhevosista löytyy hyvin monenlaisia ratsuja. Löytyy ns. pomminvarmoja maastoratsuja joille voi laittaa ensikertalaisenkin selkään. Myös ääripäitä on, kuumat ja herkät hevoset vaativat paljon ratsastuskokemusta.

Pohkeen käyttö eroaa jonkun verran isoista hevosista. Pohjetta ei jatkuvasti puristeta kiinni vaan jalka saa roikkua rentona hevosen kyljen lähellä, jolloin pohjetta voi helposti käyttää tarvittaessa. Pohkeen käyttö vaihtelee jonkun verran talleittain. Joillain ei välttämättä saa lainkaan käyttää alapohjetta.

Pääasiassa issikoilla ratsastetaan maastossa, mutta myös kentällä ja issikoiden omalla radalla, jota kutsutaan issikkabaanaksi. Issikkabaana on "ovaalin" muotoinen rata. Islanninhevosten kilpailut pidetäänkin aina ovaalin muotoisella radalla.

Suojia käytetään harvoin ratsastettaessa. Tyypillisimpiä ovat kumibootsit, jotka suojaavat jalkoja esim. passissa tai kovassa vauhdissa). Kantapainoja käytetään joskus tahdiongelmien ratkomisessa tai kisoissa näyttävyyden lisäämiseksi. Kantapainot saattavat auttaa esimerkiksi vahva tölttisellä hevosella ravin etsimistä. Kantapainojen käyttöön on olemassa kilpailuissa omat säännöt ja painorajoitukset.